Sehän osoittautui mahdottomaksi päivittää blogia mökillä. Yhteydet olivat niin heikot, ettei edes sivujen lataaminen onnistunut. Tekstit on kirjoitettu kuitenkin joka päivä.

KESKIVIIKKO

Lähtöpäivänä pakkailin mukaan otettavia kamppeita. Muistettavaa on paljon. Koiran ruuat, kupit, lääkkeet, peti, leluja yms. Omista tavaroista ei onneksi tarvitse muistaa kuin silmälasit ja ruuat, kaikki muu löytyy tarvittaessa mökiltä.

Kahden eri kauppareissun jälkeen pääsemme jo vihdoin matkalle. Ilma on hyvä. Mukava ajella. Matkaa n. 100 km. Alkupätkä tiestä on aivan kauhea. On ollut aina. Kapea, mutkainen ja huonossa kunnossa.

Mutta matka taittuu. Poroja on matkan varrella paljon. Paljon enemmän kuin autoja. Vastaan tulee viisi autoa koko meno matkalla. Poron vasat alkaa olla jo aika isoja.

Hirvailla on komeita sarvia, mutta vielä on karva päällä. Eivät vielä siis keräile haaremia, vaan poikaporukalla kulkevat.

Tiekin paranee loppua kohti koko ajan. Vaikka viimeinen vajaa 20 kilometriä on soratietä, se on silti parempi kuin eka 45 kilometrin pätkä. No, onneksi on turvavyöt niin pysyy ratin takana ja onneksi ei ole tekohampaita... :)

Näissä maisemissa sielu lepää, minun on koomassa. Oijoi :)

 

Päästin Koiran mökin pihassa autosta pois ja aloin purkaa autosta tavaroita mökkiin. Laukkuni mökkiin saatuani, huomasin Koiran jo olevan vattanahkoja myöten ravassa ja sisällä mökissä. AAAAARGH! No ei muuta kuin ensimmäisenä Koiran pesuun. Onni on melko puhdas Koira!

Illalla laitoin pienet tulet takkaan tunnelmaksi. Sitten hopusti petiin. Ihanaa...

 

TORSTAI

Aamulla heräsin, kun vesisade rummutti peltikattoon. Ihana ääni. Käänsin kylkeä ja jatkoin unia. Myöhemmin nousin ylös hakemaan kaatosateessa kaivosta vettä ja kahvinkeittoon. Mikä onkin jännempi homma. En ole kaasuhellaa aiemmin käyttänyt, mutta se olikin ihan näppärä kapistus. Ensi kerralla otankin jo paistinpannuruokia mukaan. Ei tarvitse kaikkia ruokia välttämättä ulkotulilla tehdä, vaikka sehän se vasta mukavaa onkin.

 

Mukavia kaatosadekuuroja. Oikeastaan kiva viettää mökkipäivää, lukea mökkikirjaa, istua terassilla ja lämmittää saunaa. Stressitaso laskee niin, että korvissa soi. Hiljaisuus nimittäin. Ei liikenteen melua, pilliautoja eikä muutakaan ihmisen aiheuttamaa ääntä. Koira on yllättävän rento tällä kertaa. Koiran kanssa käytiin viimeksi viime syksynä ensimmäisen kerran täällä. Silloin ensimmäinen yö oli yhtä puuskutusta ja haukkua. Vahtivietti kun on...

 

Palkinnoksi/touhuksi annoin Koiralle hirven konttiluun järsittäväksi pihalla.

 

Kävimme illalla kävelemässä. Lenkin aikana nousi hirvittävä tuuli. Puut taipuivat tuulessa. Jostain lensi käpy ja suoraan nokkavarteen. AU!! Hyvä, etten pudonnut polvilleen. Vesi lensi kaaressa silmistä. Jälkeenpäin nauratti kyllä kovasti. Piti yksin hirnua mökissä. Koira katsoi hulluksi.

Tuuli oli niin kova, etten voinut laittaa pihalle tulia ollenkaan. Yleensä laitan yöksi juurakon palamaan. Se näkyy sopivasti mökin ikkunasta.

 

PERJANTAI

Aamulla paistoi aurinko. Eilisestä myrskystä jäljellä vain kaatuneet pihatuolit ja hupparin taskuista ja hupusta löytyvät havunneulaset. Laitoin nuotioon tulet makkarahiilloksia varten. (Koira on hyvin kiinni minussa). Pitäähän mökkireissulla makkarat paistaa, vaikka muuten en makkarasta perustakaan. Poltan nuotiossa myös roskat myöhemmin. Siinä tulia kohennellessa yhtäkkinen lintujen mekkala on korvia huumaava. Samaten sen jälkeen totaalinen hiljaisuus. Syy on kotkassa joka liitelee pääni päällä. Hirmuisen korkealla. Täysin sinisellä taivaalla. Näky on upea ja seuraan kotkaa niin kauan kun se on näkyvissä.

Poltan roskat ja alan pakkaamaan. Siivoan mökin ja kirjoitan mökkikirjaan. On aika lähteä kotiin. Kotona on vielä puuhaa ennen kuin työt alkavat.

Kotimatkalla ihmettelen mustaa rantua tiessä. Mitähän on tapahtunut? Rantua riittää varmaan parisenkymmentä kilometriä.

Reissussa on mukavaa olla ja kotiin on kiva tulla. Koira on todella väsynyt. Taitaa olla onnellinen kun on päässyt kotiin. Syksyllä on uusi mökkireissu tiedossa.